SINITAIVAS (OLAVI VIRTA)

Taivaan milloin nään sinisen, 

kaipaan sinisillalle sen
Korkeuteen huumaavaan
päästä kahleista maan
Taivaan milloin nään sinisen
kaipaan sinisillalle sen
korkeuteen huumaavaan
päästä kahleista maan
kaiken kätkee taivas tuo, auringon
pilvet, tähdet se myös suo, kuutamon
Taivas kätkee maailman, suurimman
se myös kätkee unelmat, kauneimmat
suuri taivaan on sininen äärettömyys
tumma kuin ikävyys
Ma pieni ihminen nyt sulta pyydän
oi taivas sininen, sen täytäthän
jos jossain huomannet, mun rakkaimpani
sä hälle kertonet mun kaipuuni
Taivas oi, mun ota unelmat ja kätke ne niin
ettei voi niitä löytää, kenkään sellainen
ken usko ei ihmeisiin
Oon lapsi kylmän maan,
vaan valoon mä uskon
kun taivaan nähdä saan
ja auringon
Taivaan milloin nään sinisen,
kaipaan sinisillalle sen
korkeuteen huumaavaan
päästä kahleista maan
pois ikävöin, kahleista maan

 Cuando mire el cielo azul,  
lo echaré de menos,
  echaré de menos esas cadenas
  resplandecientes que nos unían.
 
Todo se oculta en el cielo.
  El sol, las nubes y las estrellas lo permiten.  
El cielo esconde la Tierra.  
 También oculta los sueños,  
 Todos ellos,
hasta los más maravillosos.

  Tan grande es el cielo como interminable,
  al igual que fría es la oscuridad.
  Si desde ahí ves en alguna parte mi amor,
  espero que me lo digas.

  Cielo, coge mis sueños y escóndelos en tu inmensidad,
  allí donde quien no crea en los milagros no pueda encontrarlos.
  Ahora ya he crecido y vuelvo a preguntarle al cielo por ti.
 
 Soy un niño que viene de tierras frías,
  pero cuando miro al sol en su cielo azul,  
 vuelvo a sentir el calor de la felicidad.